maanantai 10. lokakuuta 2011

kinkku ja pari makkaraa

Huhhuh, viikossa nuo pötkylät on kasvaneet aivan jumalattomasti! Jaksoin punnita niitä ensimmäiset viisi päivää, mutta toissapäivänä pienen tauon jälkeen vaaka ilmoitti ystävällisesti, ettei suostu punnitsemaan noin painavia pötkylöitä. Eikä kyllä mikään ihme... Toden totta ne tuplasivat painonsa jo viimeviikon keskiviikkoon mennessä; narttu painoi 920g ja uros 850g, ikää oli viisi päivää. Ja kuten arvata saattaa, se painonnousu ei tosiaankaan ole pysähtynyt.
Aloin hieman huolestua, että jaksaakohan mursut sitten ajallaan lähteä kävelemäänkään kunnolla kun maha viistää maata, mutta pelko pois, siellä ne jo mönkii hirmuista kyytiä! Takajalat ei vielä ihan oikein pysy mukana vauhdissa, mutta kaipa nekin siihen vielä tottuvat. Eihän nuo otukset vielä pysy hereilläkään kovin kauaa, lähinnä vain silloin, kun maitobaari aukeaa. Joskaan epätavallista ei ole edes baariin sammuminen, varsinkin urospentu harrastaa tätä usein. Suomalaisen miehen vikaa.
Tänään herättelin jo toiveita silmien aukenemisesta. Kuvailin lapsosia ja varsinkin narttupentu ilmaisi salaman olevan hyvin rasittava. Eli ilmeisesti ne erottavat jo ihan hyvin valon muutokset. Kyllähän se silmien avautuminen pitäisikin olla jo hollilla, alkaa ikää olemaan senverran.
Urospentu on keksinyt ahtaiden paikkojen viehätyksen. Siinä missä narttu loikoilee keskellä patjaa, se tunkee itsensä mitä kummallisimpiin väleihin; Vinkan ja pentulaatikon seinämän väliin, patjan ja seinän väliin, siskon ja seinän väliin... No, ainakin tuo oppii pentulaatikon rajat.

Nimistä ei ole saatu vieläkään selvyyttä. Ystävättärieni keskuudessa heräsi puhetta asiasta, ja tuloksena syntyi väliaikaisnimet. Koska Vinka on ollut jo pitkään leikkisästi Kinkku (ai miten niin se on hetkittäin hieman tuhdissa kunnossa), niin loogisesti lapsethan ovat makkaroita. Näinpä siis narttupentu ristittiin nimellä Kaba ja uros on Nossi. Ja tämä kaikki vain siksi, etten vieläkään kelpuuta pentulaatikkoon Tiuhtia ja Viuhtia.
Kuvia lisäilen taas kunhan laiskuus antaa myöten, eli toivottavasti vielä illan aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti