Jiihaa, nyt on taas yksi merkkipylväs saavutettu! Narttupentu (jota tästälähin kutsun Katlaksi, oli kasvattajamamma mitä mieltä tahansa) otti eilen ensimmäiset askeleet kaikki neljä tassua maassa. Istuahan ne molemmat jo osaavat, mutta aika haparoivaa tuo tallustelu on edelleen. Kamalasti ne kuitenkin viikonlopussa ehtii kasvaa, olin pari päivää muilla mailla ja lapsoset näyttävät venähtäneen niin pituutta kuin leveyttäkin. Pikkukrokotiilit leväyttävät löllömahansa leveäksi, niin että ne on ihan littania, mutta lähes yhtä leveitä kuin pitkiäkin. Allekirjoittanutta hieman huolestuttaa tämä tapa, se ei ole kovinkaan esteettisen näköistä...
Naurattaa vieläkin miten erilaisia sisarukset ovat. Ekat kaksi kynsienleikkuuta on jo ohitettu, napsujen kynnet kun sattuu kasvamaan aika huimaavaa vauhtia, eikä Vinka-rukka oikein pidä vatsan raapimisesta. Siinä missä narttu makasi edes suhteellisen sievästi sylissä (pienen pyörimisen ohella toki), uros tappeli vastaan kuin henkeä vietäisi. Huolestunut äitikoira lohdutteli nätisti, mutta sylipainia se kuitenkin lähinnä oli. Luojalle kiitos kanien kynsisaksista, on muuten aika kätevät.
Toinen huvittava eroavaisuus on Nossin ylitsepääsemätön laiskuus. Katla (...tai ehkä sittenkin Seita?) vaeltelee ja nuuskuttelee, kitisee ja räpyttelee hieman sumeita silmiään. Nossi taasen odottaa maitobaaria paikallaan, joko nukkuen tai muutenvain löhöillen. Mikäpä siinä, leppoisaa elämää pikkupennulla.
Kuviahan taaskaan ei ole tällä koneella, joten katsellaan huomisen puolella.
ps. Iiris the isomummi täyttää lauantaina 11 vuotta. Nyt se saa jo haistella pentuja kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti