Huhhuh, alkaa olla käsillä vihdoinkin se aika, kun tätä blogia on syytä alkaa raapustelemaan. Ensi viikolla tulee täyteen siis 63vrk astutuksesta, ja mammakoira näyttääkin jo uhkaavasti syöttöporsaan ja hylkeen risteytykseltä. Joten kaipa se odotus pian palkitaan.
Ultrassa käytiin tosiaan suunnilleen viisi viikkoa astutuksen jälkeen, kaksi pentua löytyi. Kovin ylhäällähän nuo olivat, mutta muita ei näkynyt. Joten suuret odotukset kohdistuvatkin sitten näihin kahteen. Viime viikolla kärsivällisen odotuksen, asennonvaihteluiden ja hengityksen pidättämisen jälkeen satuin myös tuntemaan toisen pennun potkaisun. Ilmeisesti Vinka on tähän liikehdintään tosin jo tottunut, eipä tuota tuntunut kiinnostavan vaikka yli-innokas omistaja hihitteli lattialla pienen pennun asennonvaihdolle. Hetkittäin tuntuu hieman hysteeriseltä, kun tajuaa tervehtivänsä koiran mahaa erikseen. Noh, mitäs pienistä.
Pentulaatikko pitäisi laittaa varmaankin viikonlopun aikana paikoilleen. Ainakin aluksi se tulee olohuoneeseen, saa sitten nähdä siirtyykö keittiön puolelle pupsien kasvaessa. Nahkasohvan kohtalo hieman huolestuttaa, mutta se on sen ajan murhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti