Nappulat alkaa muistuttaa pikkuhiljaa lähinnä tuholaisia. Nyt niillä on selkeästi huitovat jalat ja heiluvat hännät sekä voimaa (tai ainakin tahtoa) kuin pienessä kylässä. Eivätkä ne naskalihampaatkaan enää kovin pieniä ole... Huuto ja melske on kova, tosin tilannetta rauhoittaa hieman järjestyksenvalvoja nimeltä Vinka. Heti kun lapset leikkivät liian äänekkäästi, se menee väliin ja kääntää huomion muualle.
Nykyään nassikat saa jo jauhelihaa muutaman kerran päivässä. Asiaa hieman hankaloittaa maitobaarin aukioloajat (lyhyesti sanottuna 24/7) ja ilmiselvä piimän boikotointi, mutta kyllä se jo alkaa pikkuhiljaa sujua. Tosiaan niille on syötetty nyt jauheliha-piimä-sekoitusta, joka ei ole ihan suosikki ainakaan nartun mielestä. Vinka kyllä söisi jos saisi. Annettiin myös isojen koirien jauhelihaa, eli tuota koiranruokaketjusta ostettua. Tänään nappulat sai aamulla maistaa broilerin siipiä ja johan hiljeni meteli. Tyytyväisinä ne natustelivat, vaikka eipä siitä mitään tainnut irrota pienillä hampailla.
Aamulla kävi selväksi, että nyt on aika ostaa portti keittiön ja olohuoneen väliin. Iiris-rukka yrittää parhansa mukaan väistellä joka paikkaan ehtiviä tahmatassuja, eikä olohuone ole muutenkaan ihan toivottu ajanviettopaikka lapsille päivisin. Ennen kuutta tänä aamuna nassikat tosiaan saivat hilattua itsensä joukkovoimalla pentuaitauksen portista yli. Kamala metelihän siitä lähti, ja porttiparka taipui tämän hyökkäyksen voimasta. Eihän se toki ollutkaan kuin ajan kysymys, mutta yllättävän nopeasti ne oppivat kiipeämään. Huolestuttavia houdineja meillä. Urospentu varsinkin on keksinyt käyttää myös takajalkoja kiipeämiseen, narttu sen sijaan vain roikkuu ja kampeaa etutasujen avulla. Joten ajankohtaista tosiaan olisi laittaa se portti, niin että voisi päivisin jättää pennut keittiöön ihan suosiolla. Siellä kun ei (koputan puuta) ole kovin paljon mitään nakerreltavaakaan.
Ulkona ollaan oltu lähes joka päivä. Harmittaa vain tuo pimeys, eihän siellä näe mitään. Pennut on ihan innoissaan, vaikka eivät erikoisemmin vieläkään pidä hiekkatiestä. Vinka leikkii niin sisällä kuin ulkonakin ahkerasti, ja onhan se Iiriskin käynyt nyt haistelemassa torpedoja, kunhan vain on tarpeeksi tilaa karata paikalta pentujen kiinnostuksen herätessä.
Edelleen on hieman mietintävaiheessa nuo nimet. Varsinkaan virallisista nimistä ei ole vielä tietoakaan, mutta onhan tässä vielä hetki aikaa pohtia asiaa. Nartusta tuli nyt sitten Neva, ja eilisestä keskustelusta päätellen isi on miettinyt urokselle jo nimen, joskin miettimisaikaa vielä kuulemma tarvitaan.
Täs me nukutaan ihan nätisti vierekkäin.
Täs mun silmä vähän sen jälkeen ku ne aukes.
Täs me vähän painittiin ja mun veli yritti hiljentää mua. Ei onnistunu.
Täs meiän ihan eka omalta lautaselta syöty ruoka! Oltiin me kyllä jo kädestä syöty, mutta sitä ei lasketa.
Täs mun veli ja sen iltaleikit Pallo-Masin kanssa.
...sit se nukahti.
Täs mä yritin leikkiä pallolla, mut mun veli käveli yli.
Täs mä ja mun lempparilelu.
Täs mun äiti nukahti. Yksinhuoltajalla on rankkaa.
"Hui, puskassa vaanii muoviämpäri !! Pitäiskö taistella..."
"...vai paeta?"
Sit taas nukutti.
Täs mä ja mun isomummi. Se ei oikeen vielä oo syttyny meille, mut kyllä me se vielä hurmataan!
"Ja sit tää hirviö tulis ja irvistäis sille ja se prinsessa olis ihan et iik!"
Tää on mun perusilme. Tsau.